Liberaaliteologian ongelmia kolminaisuusopin kanssa
Kun professori Lauri Thurén kirjoitti taannoin kirja-arvostelun Heikki Räisäsen suurteoksesta Rise of Christian Beliefs (2010), hän kiinnitti huomiota erikoiseen yksityiskohtaan. Thurén pani merkille, että keskellä kirjaa, pitkien uskonnonhistoriallisten analyysien jälkeen Räisänen alkaa äkkiä kirjoittaa varsin ankarasti kirkon perinteistä kolminaisuusoppia vastaan. Tekstiä riittää kokonaisen alaluvun verran, ja siinä puhutaan dramaattisesti ”munkkien armeijoista”, jotka tuhoavat toisiaan – Räisäsen mielestä mitättömien oppikiistojen tähden. Thurénin mukaan Räisänen ei pysy objektiivisessa kuvailussa. ”Tutkimusta ajankohtaistavat paikoin preskriptiiviset jaksot, kuten kolminaisuusoppia koskeva saarna”, joka ei Thurénin mukaan ”vaikuta neutraalilta uskontotieteeltä”.
Asia tuli mieleeni törmätessäni samoihin aikoihin erääseen Jehovan todistajien lehtiseen, joka käsittelee samaa aihetta. Lehtinen on jo vanha, ilmeisesti 1990-luvulta (suomalainen painos Vantaa 1994), ja nimeltään ”Tulisiko sinun uskoa kolminaisuuteen?” Aihepiiri on ymmärrettävä, koska kolminaisuusoppi on (Kristuksen jumaluuteen liittyen) Jehovan todistajien hyökkäysten keskeisin kohde kristillisessä uskossa.
Jehovan todistajien lehtiset ovat yleensä pelkkiä käännöksiä Yhdysvalloissa tehdyistä alkuperäislaitoksista, mutta tämä numero on poikkeus. Tekijöiden tarkoitus on ensinnäkin nostaa esille kristittyjä teologeja, jotka erottavat kolminaisuusopin Raamatusta. Esimerkkejä tarjotessaan he lainaavat muun muassa Karl Barthia ja Bernhard Lohsea, sekä jokusta tietosanakirja-artikkelia. Suomalainen paikallisväri on kuitenkin lisätty lehtiseen ihan täällä kotimaassa. Tekijät lainaavat nimittäin Heikki Räisäsen suomenkielistä kirjaa Koraani ja Raamattu (1986). Lainattu kohta kuuluu lehtisessä:
”Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan professori Heikki Räisänen sanoo: ‘Nykyinen raamatuntutkimus on hyvin selvillä siitä, ettei Uudessa testamentissa ole paljoakaan kiinnekohtia myöhäisemmälle kolminaisuusopille.’ – Koraani ja Raamattu.”
Lainaus on oikein ja sanatarkka. Se löytyy sivulta 57 Räisäsen kirjassa. Kyseinen teos kuuluu muutenkin otteeltaan Räisäsen radikaaleimpiin teksteihin. Hän romuttaa kirjassa ensinnäkin koko uskon Uuden testamentin tekstien luotettavuuteen. Hänen mukaansa kaikki Uuden testamentin kirjoittajat eivät pidä Jeesusta Jumalan Poikana. Sitten hän rinnastaa Raamattua Koraaniin ja pitää niitä molempia melko mitättöminä uskonnollisten ajatusten kuvaajina. Koraani saattaa itse asiassa olla Räisäsen mielestä teksteistä uskonnonfilosofisessa mielessä parempi, koska siinä sentään on osattu kyseenalaistaa ensimmäisten vuosisatojen hellimä kolminaisuusoppi (ks. s. 30-31).
***
Uskonnonhistoriallisessa mielessä rinnastus on mielenkiintoinen. Räisänen ei edusta kirjoissaan kristillistä uskoa, mutta hän tukee siitä huolimatta tiettyä käsitystä lahkoutuneen kristillisyyden kokonaisuudessa. Hänen näkemyksensä mukainen tulkinta Raamatusta tukee selvemmin Jehovan todistajien ja ehkä Mormonikirkonkin käsitystä Jeesuksesta ja kolminaisuudesta, kuin ekumeenista kristillistä käsitystä kristillisen opin ytimestä. Samalla hänen kirjansa Koraani ja Raamattu pyrkii (kuten hänen käyttämänsä lainaus eräästä dialogista osoittaa) ”veljelliseen yhteisymmärrykseen Aabrahamin lasten kesken” monissa pyrkimyksissä oikeudenmukaisuuteen. Kristologia ja kolminaisuus eivät Räisäsen mukaan enää muodosta – oikein tulkittuina – todellisia esteitä tälle kehitykselle. Ehkäpä yhteys Jehovan todistajiinkin löytyy eksegeettien johdolla vielä uudelleen.
Kristillistä oppia ajatellen tilanne on käymätön. Jos Suomessa ihmetellään, miksi luterilainen dogmatiikka ja Helsingin yliopiston vuosikymmeniä edustama eksegetiikka eivät ole kohdanneet tai löytäneet yhteistä säveltä, nämä esimerkit selittävät tilannetta. Luterilainen opinkäsitys on viime vuosikymmeninä keskittynyt nimenomaan triniteettioppiin – katsottakoon vaikka Braatenin ja Jensonin dogmatiikan esityksiä, jotka ovat pitkään olleet tenttikirjoina systematiikan laitoksella (vrt. Timo Tavastin väitöskirja: Ajassa identifioituva Jumala. Robert W. Jensonin triniteettioppi, vuodelta 2006). Sama korostus on ohjannut ekumeniikkaa ja jopa osaa missiologiasta.
Esiin nouseva vaikeus on ilmeinen. Teologian avainkohdassa dogmaatikkojen ja Räisäsen kaltaisten eksegeettien välillä on ollut syvä juopa. Keskusteluyhteyttä ei voi odottaa, jos eksegeetit pitävät triniteetin korostajia pelkkinä “tervettä järkeä vastaan hyökkäävinä munkkien armeijoina”, kuten sitaatti kuului. Toisaalta luterilaisen kirkon uskon näkökulmasta voidaan sanoa, että raamatuntutkijat ovat noine näkemyksineen kristillisestä uskosta yhtä kaukana kuin Jehovan todistajat.
Timo Eskola