Jos Jeesus ei ollutkaan juutalainen? Antisemistimin paluu kristinuskoon

Aina silloin tällöin antisemismi saa muodon, jossa kielletään Jeesuksen juutalaisuus. Nyt somemaailmassa säpistään Yhdysvaltain länsirannikolla vaikuttavan toimittajan, vloggarin ja ylipäätään somehahmon Kim Iversenin purXahduksesta eli pitkästä tviitistä. Ja perusteet ovat suoraan Hollywoodin itälaidalta. Isään ei voi vedota ja Maria puolestaan oli Nasaretista, missä ei nykyäänkään asu juuri muita kuin arabeja. Juutalaiset puolestaan pitivät Jeesusta harhaoppisena, koskapa tämä vaati heitä hylkäämään juutalaisuutensa. Pakkohan Jeesuksen oli kuitenkin synagogassa käydä, mutta tämä johtui kuulemma ainoastaan siitä, että Galileassa ei vielä oikein ollut noita kirkkoja. Jeesus ei siis ollut juutalainen, vaan kristitty. Iversen kyllä sanoo ymmärtävänsä, että toisen maailmansodan jälkeen Jeesuksen juutalaisuudesta on puhuttu antisemitismin tähden. Nyt näemmä aika on toinen ja antisemitistinen puhe ainakin länsirannikolla on asiallista?

Vaikka itseoppineen vloggarin ajatukset saattavat kuulostaa sivistymättömyydessään huvittavilta, ne eivät ole sitä tilanteessa, jossa Yhdysvalloissa vaaditaan jopa yliopistojen kampuksia myöten juutalaisten hävittämistä. Antisemitismi saa kannatusta ja monet juutalaiset ovat kertoneet niin kaupungeissa kuin oppilaitoksissa pelkäävänsä väkivaltaa. Mistä siis on kysymys? Miksi Jeesuksen syntyperää ja historiaa yritetään aika ajoin muuttaa länsimaiseksi? Aihe liittyy todellakin antisemitismiiin. Samoja väittämiä on kuultu 1800-luvulla ja 1900-luvulla Euroopassa. Siksi historian tunnistaminen on tänäkin päivänä välttämätöntä.

Aidon arjalaisuuden historiaa

Ensimmäinen lähtökohta tällaisissa antisemitistisissä kuvitelmissa löytyy kuvitellusta arjalaisuudesta. Kuvitelmat siitä löytyvät jo 1700-luvun Euroopasta, mutta kantavaksi teemaksi se nousi saksalaisen filosofin Friedrich Schlegelin kirjoitusten kautta. Kyseinen Schlegel opiskeli vuosina 1802-1803 sanskritia ja vertailevaa kielitiedettä. Sen myötä hän innostui Intian kulttuureista ja uskonnoista. Kuten Heather Pringle kirjoittaa teoksessaan Himmlerin suuri suunnitelma, Schlegel alkoi kehitellä narratiivia ylivertaisesta pappien ja sotilaiden johtamasta kansasta, joka asui rauhanomaisissa oloissa Himalajan laaksoissa. 

Kirjassa Über die Sprache und Weisheit der Indier (“Intialaisten kielestä ja viisaudesta”, 1808) Schlegel tarjoili teorian siitä, että Intiasta tulleet ihmiset perustivat Eurooppaan ensimmäisen sivistyneen yhteiskunnan. Tuo arjalaisiksi nimitetty kansa oli ajautuneet idässä sisäiseen kriisiin. Kansalaiset olivat muuttuneet aggressiivisiksi valloittajiksi ja lähteneet käymään imperialistisia sotia ensin Intian niemimaalle ja sitten Eurooppaan asti.

Schlegelin mielikuvituksellisen tarinan mukaan arjalaiset valloittivat muinaisuudessa sekä Saksan että Skandinavian. Näin Euroopan historia vaihtui kristillisestä pelastustarinasta sankarillisen arjalaisuuden vähittäisen häviämisen kertomukseksi. Muuttoliikkeestä todisti samalla teoria kielten kehittymisestä. Useimmat läntiset kielet voitiin palauttaa itäiseen alkumuotoon. Tästä näkökulmasta alkuperäistä arjalaisuutta tarkasteli myös Göttingenin yliopistossa Theodor Benfey. Kielihistoriasta löytyviin muutoksiiin ja sanaston samankaltaisuuteen vedoten Benfey halusi osoittaa, että arjalaisten alkukieli oli vaikuttanut kymmenien kielten kehittymiseen lännessä. Ongelmaksi tuli kuitenkin se, että kielihistorian suunta näytti kulkevan toisin. Siksi hän päätteli, että arjalaiset olivatkin alun perin lähtöisin Euroopan pohjoisilta alueilta – lähinnä siis Saksasta. Kuten arvata saattaa, tämä johtopäätös löysi 1800-luvun lopulla halukkaita kuulijoita kansallisuusaatteen innostamassa maassa. 

Vaikutukset ja kanavat olivat yllättäviä. Kun Nietzsche vuonna 1889 julkaisi kirjansa Epäjumalten hämärä, hän sovelsi itäisen korkeakulttuurin kuvitelmaa omaan ajatukseensa yli-ihmisestä. Nietzschen vastakohtana oli tietenkin perinteinen kristinusko, jonka oli odotettu nostavan ihmiset moraalisesti korkeammalle tasolle. Nietzschen oman analyysin mukaan siitä oli kuitenkin tullut valistuneen Euroopan vastustaja. Kuten sanottu, Nietzschen mukaan niin juutalaisuus kuin kristityt papit ajoivat taantumuksen asiaa ja sitovat ihmisiä keskinkertaisuuteen.  Nuo alistivat ihmisiä valheelliseen syyllisyyteen ja estivät heiltä kasvun orjamoraalia korkeampaan jalouteen ja herramoraaliin.

Näissä pohdinnoissaan Nietzsche ei voinut välttää sivuamasta rodullisen ylivallan tematiikkaa. Hän liitti kuvitelmansa jopa intialaiseen “Manun lakiin”. Ihmisiä voisi parannella ylivertaisiksi kansalaisiksi pitämällä heidät erossa tshandaloista, halveksituista kastittomista – siis hänen oman aikansa kristityistä. Tämä olisi Nietzschen mukaan tavoitteena parempi kuin kirkkojen tarjoama orjamoraali. Herramoraalin terminologian luoja antoi näin ollen aseet rotuhygienian väkivaltaisille toteuttajille Saksassa. Alamme päästä varsinaisen antisemitismin äärelle. 

Teutoniset kansat ja elämän puhdas muoto

Asetelma oli valmis 1900-luvun taitteessa. Esiin astui uusi kirjailija, Houston Stewart Chamberlain, Saksaan muuttanut brittiläinen luonnontieteilijä. Hän oli käytännön sosiaalidarvinisti, joka kannatti tiukkaa imperialistista rotuoppia. Teoksessaan Die Grundlagen des neunzehnten Jahrhunderts (“1800-luvun aatteellisia perusteita”) Chamberlain kuvasi Eurooppaa arjalaisten kansojen yhteenliittymänä. Arjalaisen rodun puhtain muoto löytyi hänen mukaansa Saksasta ja “teutonisista kansoista”. Jo tavalliseksi käyneen narratiivin mukaisesti Chamberlain väitti, että kaikki kulttuurinen hyvä on tullut länteen arjalaisuuden kautta. Edelleen hän esitti, että Jeesus Kristus ei ollut juutalainen, vaan arjalainen.

Rotuopin kärjistykset tulivat aikanaan saamaan huonoja seurauksia saksalaisessa politiikassa. Juuri Chamberlain piti juutalaisia ja juutalaisuutta teutonisen arjalaisuuden merkittävimpinä vastustajina ja myös uhkina. Kuten professori Johann Chapoutot toteaa: “Sen lisäksi että Chamberlainin Foundations [Grundlagen] on kokoelma ajan kulttuurisia kliseitä, sitä voidaan pitää pitkitettynä juutalaisten vastaisena syytekirjelmänä. Nämä kuvataan rotuna, joka on täynnä vihaa ja joka hamuaa valtaa ja kostoa”. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Chamberlain oli vakuuttunut siitä, että Eurooppa elää nyt juutalaisten ylivallan alla. Vuonna 1927 kuollut ideologi ehti toimia kuutisen vuotta poliittisessa nousussa olevan Hitlerin kannattajana ja monien historioitsijoiden mukaan myös mentorina. Hän piti Hitleriä Saksan todellisena pelastajana, mikä ei ollut ihme, koska tämä omaksui vähitellen niin Chamberlainin rasistiset käsitykset juutalaisista kuin hänen pikkutarkan teoriansa arjalaisuudesta. 

Puhdasta rotua etsimässä

Keskustelu uskonnosta ja rodusta kohosi uudelle tasolle, kun Hitlerin ideologi Alfred Rosenberg (1893-1946) astui esiin. Kansallissosialistisen puolueen ulkopoliittisen viraston johtaja, Tallinnassa syntynyt baltiansaksalainen Rosenberg yhdisteli teologiaa ja rasismia. Hänen sanomaansa levitti kirja “20. vuosisadan myytti” (Der Mythus des zwanzigsten Jahrhunderts), joka julkaistiin vuonna 1930.

Rosenberg ei tyytynyt esikuvansa Chamberlainin teeseihin. Hänen oma teoriansa arjalaisten yli-ihmisten rodun ja juutalaisuuden välisestä dramaattisesta erosta oli jopa Nietzschen aatteellisia kuvitelmia monimutkaisempi. Rosenbergin kirja rakentaa pseudohistorillista selitystä, jossa etsitään jaloa historiaa Saksan puhtaalle kansakunnalle. Rosenberg ei palannut Intiaan, vaan lähtökohtana oli tarujen Atlantis. Kadonneen Atlantiksen ylväs ja sivistynyt sukukunta pakeni tuhon jälkeen Rosenbergin mukaan neljään suuntaan, Afrikkaan, kauko-itään (Persia ja Intia), Kreikkaan (doorilaiset) sekä teutonien mukana Saksaan. Näin Intian ja Persian arjalainen sukukunta on samaa “verta” kuin saksalaisten edustama pohjoinen rotu.

Uudessa polarisaatiossa syntyi äärimmäinen vastakkainasettelu juutalaisten ja arjalaisten välille. Atlantiksen perintöä kantavat jalot arjalaiset ovat Rosenbergin mukaan ihmiskunnan valiojoukkoa. “Pohjoinen veri” etsii väkevää yli-ihmisen elämää. Eurooppaan pesiytynyt juutalaisuus on puolestaan parasiittien rotu. Se elää loisena rikkaan ja ylvään maailman keskellä ja sen tavoitteena on syödä lopuksi isäntänsä kokonaan. Rosenberg vastusti rotujen sekoittumista ja oli valmis lähes mihin tahansa pitääkseen kuvitellut arjalaisen rodun puhtaana. Näkemyksiään hän perusteli uudella tulkinnalla Raamatun teksteistä.

Apostoli Paavali oli Rosenbergin mukaan tietenkin juutalainen fariseus, ja juuri hän turmeli historiassa eläneen Jeesuksen aidon uskonnon. Jo Nietzschen mielestä Paavali oli ollut syypää verisiin uhreihin perustuvan sovitususkonnon keksimiseen. Nyt Rosenberg meni selityksessään vielä pidemmälle. Hänen mukaansa Paavali lainasi Roomasta tietyn Chrestos-myytin, jossa puhuttiin orjien johtajasta ja vapauttajasta. Oppineena juutalaisena Paavali yhdisti tämän myytin Vanhan testamentin ajatuksiin Messiaasta. Näin syntyi keitos, jossa Galilean Jeesuksesta tehtiin ylimaallinen Messias ja koko maailman Vapahtaja. Tutkijat tunnistavat selityksen takaa Saksan ensimmäisen vapaamielisen liberaaliteologin – joka itse kutsui itseään tuolla nimityksellä – David Straussin. Tämä huomio on aatehistoriallisesti hyödyllinen, koska se muistuttaa, että monet Rosenbergin näkemyksistä olivat varsin tavallisia 1800-luvun tieteellisessä raamatuntutkimuksessa.

Rosenberg toteaa, että juutalaisuus oli alun perin ollut vahvasti kansallinen uskonto. Tämä muuttui apostolin mission ansiosta. Paavalin takia juutalaisuudesta tuli koko maailman uskonto, hän päättelee. Siten apostoli Paavali – kaikista ihmisistä – oli synnyttämässä paitsi kuvitteellista ja mytologista kristinuskoa, myös “rotujen kaaosta” (Rassenchaos), jossa juutalainen henki alkoi turmella jalon pohjoisen arjalaisuutta. Rosenbergin rotuoppi “pohjoisen veren” mainintoineen kuulostaa ehkä radikaalimmalta kuin Nietzschen ajatukset, mutta jo Nietzsche puhui nimenomaan juutalaisesta “rodusta”, jonka tuhoisa vaikutus länsimaissa on turmellut uskonnon todellisen luonteen etenkin Saksan maaperällä.  

Arjalainen Jeesus

Miten Jeesus itse saataisiin sovitetuksi kansallissosialistiseen ohjelmaan? Ensin historiassa elänyt Jeesus piti voida erottaa Uuden testamentin opetuksesta. Se onnistui samaan tapaan kuin Straussin väittämissä. Hänen perusteensa oli vain uusi: se tehtiin selvemmin rotuopin avulla. Rosenbergin keinot olivat yksinkertaisia. Jeesus piti liittää tavalla tai toisella puhtaaseen arjalaisuuteen. Se kävi tulkitsemalla antiikin historiaa uudelleen. 

Arjalainen rotu valtasi Rosenbergin mukaan aikoinaan myös Israelin alueita. Tällä tavalla “pakanain” Galilea sai alkunsa. Houston S. Chamberlainin rasistisia teorioita mukaillen Rosenberg väitti, että Jeesus ei ollut juutalainen. Hän oli itse asiassa arjalainen, sinisilmäinen pohjoisen Galilean asukas. Arjalaisena hän ei edes samastunut juutalaisuuteen, vaan taisteli sitä vastaan. Käsitystään Rosenberg perustelee myöhemmin esimerkiksi sillä, että länsimaisessa taiteessa Jeesusta ei oikeastaan koskaan ole kuvattu juutalaisuudelle tyypillisten piirteiden mukaan. Sen sijaan Jeesus on pitkä, laiha ja komea, vaaleaihoinen mies. Jeesus on taiteessa sitä, mitä hän Rosenbergin mukaan oli todellisuudessakin: rohkea arjalainen sankari.  

Nietzschen ja Spenglerin tavoin Rosenberg selittää, että aito historiassa elänyt Jeesus syrjäytettiin kirkossa melko nopeasti. “Jeesuksen Kristuksen suuri persoonallisuus sellaisena kuin hänet olisi pitänyt kuvata, sekoitettiin pian hänen kuolemansa jälkeen kaikenlaisiin etuaasialaisiin, juutalaisiin ja afrikkalaisiin pötypuheisiin.” Usko Jeesukseen vaihtui Jeesuksen uskontoon, siis kuvitelmaan uskonnosta, jota Jeesuksen väitettiin markkinoineen. 

Saksan uusi Jeesus ei puolestaan ole varsinaisesti edes Vapahtaja, vaan vain tietyn Jumala-uskon julistaja, rohkeiden ihmisten esikuva. Emme ole tässäkään aiheessa kaukana akatemian saleista. Kukapa suomalainen teologi ei olisi lukenut samoja ajatuksia vanhoista tenttikirjoistaan. Näin myös Saksassa. Nietzschen tavoin Rosenberg väittää, että Raamattu on turmeltunut. Aito arjalaisuus on kadonnut ja kaiken on pilannut juutalainen oppi. Siksi tarvitaan vastaisku, ohjelma, joka pyrkii “juutalaistamisen” pysäyttämiseen. Kristinusko halutaan puhdistaa ja pelkistää eurooppalaiseksi aatteeksi. 

Tviittien maailma

Entä sitten oman aikamme tviittien todellisuus? Miten kaukana Iversenin antisemitistiset kuvitelmat ovat Chamberlainista ja Rosenbergistä? Eivät kovinkaan kaukana. Hänellä on motivaatio, muutama löyhä argumentti ja suuri into erottaa Jeesus juutalaisuudesta. Lopputulos on joka tapauksessa selvä. Iversenin Jeesus ei toki ole arjalainen, mutta Marian kotiseudun perusteella lähinnä jonkinlainen arabi – mitä sanaa Iversen todella käyttää. Jeesus on siten sitä joukkoa, jota myös nykyinen Israel yrittää tuhota Gazan sodassa.

Sitä voimme vain arvailla, mihin tuollainen propaganda tähtää. Puolustellaanko sillä Yhdysvaltain tilanteessa Hamasin tukemista vasemmistolaisissa piireissä? Pitääkö Jeesus saada terrorismin tukijoiden puolelle? Vai pyritäänkö perustelemattomilla väitteillä vaikuttamaan jopa presidentinvaaleihin, joissa ongelmana on yhtenä blokkina kuvattu “kristillinen oikeisto”, joka pitäytyy Raamattuun ja suhtautuu Jeesukseen Vanhan testamentin lupaukset täyttävänä juutalaisena Messiaana? Sinisilmäiseen Jeesukseen olisi helpompi uskoa demarien vasemmistopiireissä. Uskonnolla on USA:ssa vieläkin huomattava yhteiskunnallinen merkitys. Mene ja tiedä. Iversenin ulostulo on joka tapauksessa nettitodellisuutta – eivätkä kaikki todellakaan naureskele sille.

Kriitikoiden mukaan sivistymättömyys ja oppimattomuus (Yhdysvalloissa “ignorance”) tuottavat aina perusteita minkä tahansa kuvitelman taakse. Siinä samalla syy siihen, miksi hölmötkin heitot leviävät laajalle. Siksi Iversenin kaltaiset kirjoittajat voivat hämmentää soppaa mielin määrin siihen asti, kunnes joku huomaa kysyä historiasta. Pienikin Euroopan synkempien puolien raapaisu muistuttaa pian, että kyseenalaisten väitteiden esittäjät eivät ole hyvässä seurassa. Länsimainen antisemitismi ei ole leppoisa kulttuuri-ilmiö.